lauantai 27. lokakuuta 2018




Kävin tänään kaupassa ja siellä kassalla oli suloinen kehitysvammainen pariskunta ja heidän asiointi oli vähän hidasta. On kiva kiittää kassarouvaa kun hän oli ystävällinen ja kärsivällinen  heille, kiitos myös naiselle lapsen kanssa joka antoi kolikon mikä puuttui pariskunnalta, kiitos kaikille jonottajille että olivat kärsivällisiä kun jonottaminen kesti jonkun aikaa. Kaikki tämä ilahdutti mua ja piristi päivää. On hienoa että näkee ihmisiä jotka ymmärtävät ja eivät heti ala hötkyilemään jos joutuu jonottamaan kauemmin kun on ajatellut.


Kukat on piirtänyt nuorin poikani vuonna 1993 joka löytyi laatikkoni kätköistä.






Laatikkoni kätköistä löytyi myös kello. Sanottiinko tuota kaulakelloksi vai ...?
Äitini antoi mulle kellon 90-luvulla, oli ostanut siihen ketjun. Se ei tosin kauan toiminut, mutta on kiva muisto.




Vanhin poika teki vaimonsa ja ensimmäisen lapsen kanssa mulle jouluevankeliumin. Harmi ettei mulla ole enää kasettisoitinta.


Nuorin poikani piirtänyt.





Ulkona on ihana pirtsakka ilma, askeleita tuli kauppareissulla 3476. Meinasin lähteä ulkoilee, mutta tulinkin tänne kanavalle.





Pyöräytin lämpimäisiä, kaurasämpylöitä jotka nousemassa.


Mastui margariinin kanssa.



                                                               


Pieniä pyykkipoikia askarteluun



Kipukoukku




Otinpahan tänään tuon pitemmän toppatakin kesäteloilta eteisen naulakkoon, lyhyempää olen jo pitänyt silloin tällöin, ja nilkkureita.













Ei kommentteja:

Lähetä kommentti