lauantai 22. huhtikuuta 2017

💓 Hei rakkaat

Kun lĂ€hdin ulos niin taivaalla oli tummia pilviĂ€ ja aurinko jostain pilkisti, mutta jossain vaiheessa alkoi ripsuttamaan vettĂ€, ihan kiva, luonto herÀÀ.

Ruusupensaat ovat saaneet silmut, mutta leskenlehtiÀ en ole vielÀ bongannut.



Nyt on ruusujen aika ja kimppaan pÀÀsi neilikoita 😃


1 kirje kortinttolaisille luku 13
1. Vaikka minÀ puhuisin ihmisten ja enkelien kielillÀ, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minÀ vain helisevÀ vaski tai kilisevÀ kulkunen.
2. Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minÀ tietÀisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin ettÀ voisin vuoria siirtÀÀ, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minÀ mitÀÀn olisi.
3. Ja vaikka minÀ jakelisin kaiken omaisuuteni köyhÀin ravinnoksi, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, ei se minua mitÀÀn hyödyttÀisi.
4. Rakkaus on pitkÀmielinen, rakkaus on lempeÀ; rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile,
5. ei kÀyttÀydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kÀrsimÀÀnsÀ pahaa,
6. ei iloitse vÀÀryydestÀ, vaan iloitsee yhdessÀ totuuden kanssa;

7. kaikki se peittÀÀ, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kÀrsii.
8. Rakkaus ei koskaan hÀviÀ; mutta profetoiminen, se katoaa, ja kielillÀ puhuminen lakkaa, ja tieto katoaa.
9. SillÀ tietomme on vajavaista, ja profetoimisemme on vajavaista.
10. Mutta kun tulee se, mikÀ tÀydellistÀ on, katoaa se, mikÀ on vajavaista.
11. Kun minÀ olin lapsi, niin minÀ puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli, ja minÀ ajattelin kuin lapsi; kun tulin mieheksi, hylkÀsin minÀ sen, mikÀ lapsen on.
12. SillÀ nyt me nÀemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin; nyt minÀ tunnen vajavaisesti, mutta silloin minÀ olen tunteva tÀydellisesti, niinkuin minut itsenikin tÀydellisesti tunnetaan.
13. Niin pysyvÀt nyt usko, toivo, rakkaus, nÀmÀ kolme; mutta suurin niistÀ on rakkaus.

Ei kommentteja:

LÀhetÀ kommentti